„Wie würdest du das auf Deutsch sagen?” : Unterrichtssprache und andere Mittel zur Förderung der mündlichen Deutschkenntnisse in der finnischen Grundschule

Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä keinoja saksanopettaja käyttää edistääkseen oppilaidensa suullisen kielitaidon kehittymistä. Tarkasteluni kohdistuu etupäässä siihen, minkälaisissa tilanteissa opettajat ja oppilaat käyttävät oppitunnilla saksaa ja suomea ja minkälaiset harjoitukset opettajien mielestä parhaiten edistävät oppilaiden suullisen kielitaidon kehittymistä. Edelleen pyrin selvittämään, kuinka paljon ja minkälaisin keinoin opettajan täytyy kannustaa tai ohjata oppilaita puhumaan saksaa, ja miten opettajat reagoivat kielen vaihtumiseen kesken keskustelun tai tehtävän. Tutkimusaineisto koostuu kahden kokeneen saksanopettajan oppituntien videoinnista sekä heidän haastatteluistaan. Lisäksi kaksi omaa opetustuntiani videoitiin, sillä halusin tapaustutkimukseni syventämiseksi tarkkailla oppitunteja myös toimintatutkimuksen kautta. Tutkimus on otteeltaan laadullinen, ja pyrin jäsentämään ja ymmärtämään opettajien ja oppilaiden toimintaa näillä yhteensä kuudella videoidulla oppitunnilla. Opettajien haastattelut toimivat tutkimuksessa selventämässä opetuksen taustalla vaikuttavaa opetusfilosofiaa. Tutkimuksen taustaksi avaan Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteita sekä Eurooppalaista viitekehystä kielille samoin kuin kielenopetusmetodien kehitystä. Lisäksi taustateorioina toimivat kielenoppimisteoriat ja motivaatioteoriat. Tutkimustuloksista käy ilmi, että opettajat suhtautuvat annettuun syötteeseen ja saksan kielen käyttöön tunnilla eri tavoin. Kummankin haastatellun opettajan mielestä suullisen kielitaidon kehittäminen on erittäin tärkeää opetuksessa, ja molemmat teettävätkin paljon suullisia harjoituksia oppilaillaan. Molemmat opettajat arvioivat oppilaidensa puhuvan eniten saksaa silloin, kun he tekevät suullisia harjoituksia pareittain tai ryhmissä. Kumpikin haastatelluista opettajista pyrkii puhumaan opetuksessaan mahdollisimman paljon saksaa, mutta suhtautuvat eri tavoin siihen, millä kielellä oppilaiden tulee reagoida: toisen mielestä on tärkeää antaa mahdollisimman paljon syötettä saksaksi, vaikka oppilaat vastaisivatkin suomeksi; toinen opettajista taas korostaa sen tärkeyttä, että kieli pysyy samana keskustelun sisällä, ja vaihtaa kielensä suomeksi, jos toteaa oppilaiden vaihtavan keskustelukielen suomeksi. Peruskoulun uudessa opetussuunnitelmassa (2014) oppilaan rooli aktiivisena toimijana oppimisprosessissa korostuu, ja jatkossa olisikin mielenkiintoista tutkia oppilaan kokemusta suullisen kielitaidon kehittämisestä. Samoin olisi kiinnostavaa selvittää, vaikuttaisiko oppilaiden osallistaminen opetuksen suunnitteluprosessiin ja teemavalintoihin heidän motivaatioonsa ja oppimistuloksiinsa